Sisustuskuulumisia, update

Tänään aurinko paistoi niin upeasti lähes vaakasuorassa sisään, että oli pakko napata kamera käteen ja kuvata olohuoneen uusi järjestys.

Taulujakin olemme saaneet jo seinille, mutta toisaiseksi graafinen ilme on aika tylsän harmaa – tauluja kun koristaa parhaimmillaan alkuperäisen taustapaperin lisäksi nurkkasuojat ja suojamuovit! Näillä on menty jo toista viikkoa. Saa nähdä kauanko vielä mennään. Silmä on ainakin jo tottunut tähän vähän modernimpaan taiteeseen 😉

Toisaalta remonnttiin ja keskeneräisyyteen tottuneena tietty viimeistelemättömyys säilyy yleisilmeessä, koska olohuone sai kuitenkin listansa viikolla.

Verhoja en oikeastaan olisi halunnut ollenkaan, mutta päädyimme niihin akustiikan vuoksi. Verhoiksi päätyi oikeastaan lähes sattumalta IKEAn Ringblomma laskosverhot, joihin päädyimme 10min googletuksen jälkeen. Verhoissa on näppärä magneettikiinnitys, joilla verhot saa laskostettua haluamalleen korkeudelle. Ihan puhtaasta sattumasta verhot olivat sentilleen oikean kokoiset, ylös laskostettuina lähes huomaamattomat ja alhaalla pehmentävät valon upeasti. Kerrankin joku asia sisustuksessa napsahti kerralla kohdilleen!

Olohuoneesta tuli muutoksen myötä huomattavasti edellistä järjestystä pehmeämpi ja kotoisampi, mikä näin syksyllä tuntuu juuri oikealle, mutta toistaalta vähän ehkä kaipaan karumpaa ja minimalistisempaa linjaa. Mutta voihan sitä aina palata vanhaankin järjestykseen takaisin, jos se pidemmän päälle tuntuu oikealle.

Toivottavasti seuraava postaus sisältää kuulumisia taulurintamalta, joskin kertomatta ja kuvaamatta on vielä pihankin projektit..

Sisustuskuulumisia

Hei, meillä sisustetaan! Kyllä vain. Syksy on selvästi täällä villasukkineen, kutomisineen ja pesän rakennuksineen..

Kauan himoitsemani Hayn Tray Table kotiutui meille viikonloppun Finnish Design Shopin ystävämyynnistä. Kävin jo lauantaina kuikuilemassa paikalla, todetakseni kaiken ostamisen arvoisen huvenneen käsistä. Sunnuntaiaamuna uusi yritys ja nähtyäni ovien avaamista odottelevan 100m jonon olin jo luovuttaa toivosta. Päätettiin silti käydä sisällä ainakin kääntymässä. Kaikki Tray Table:it olivat jo hävinneet sen siliän tien, kunnes sattumalta satuin olemaan juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun näin yhden hyljätyn pöydän keskellä hallia. Hetken silmäily, ettei pöytä todellakaan ollut kenellekään varattuna ja nappasin ihanuuden kainaloon. Voi mikä ilo ja onni! Juuri oikean kokoinen ja värinenkin vielä.

Samalla keikalla nappasin mukaani vielä unelmallisen pehmeän ja lämpöisen Design House Stockholmin vaaleanharmaan huovan.

Sohvapöytä viimeistelee olohuoneen ilmeen täydellisesti. I love it!

Tarkkasilmäinen huomaa myös, että olohuoneessa on näiden uutukaisten lisäksi myös uusi matto. Ihana hanhensilmäkuvioinen villamatto löytyi Ellokselta, joskin sen päämääränä oli kellari. Matto oli kuitenkin liian tumma kellariin, joten vaihdoimme mattojen paikat päittänsä; Stockholm matto sai siirtyä alakertaan ja uusi matto pääsi keskikerrokseen.

Uuden sohvapöydän innostamana pistimmekin sitten kuitenkin heti näiden kuvien jälkeen tuulemaan. Vaihdoimme koko huoneen kalusteiden järjestystä, ripustimme verhot, porasimme ison läjän tauluja seinälle ja yhdet poron sarvetkin eksyi mukaan. Koko homma on kuitenkin vielä niin viimeistelemättä, ettei kuvia ole vielä saatavilla.

Nyt vain pitäisi päättää uusiin kehyksiin sisältöä, sekä varmistua omassa mielessä siitä, että uusi järjestys on tosiaan vanhaa parempi.. Tyyli ainakin muuttui todella paljon kotoisammaksi taulujen, valojen ja uuden järjestyksen myötä. Katsotaan tottuuko silmä uuteen järjestykseen, vai onko edessä olohuoneen sisustuksen palautusprojekti.

Kylppäri, update

Jos jotkin asiat on vaikeita päättää, niin meidän taloudessa ne nähtävästi tuppaavat jäädä kokonaan päättämättä. Näin kävi (muun muassa) kylpyhuoneen suihkuseinälle, jonka kiinnitykseen liittyviä haasteita kirjoitin auki jo syksyllä.. Muutaman kerran jaksoimme ottaa asian esille mm. Hietakarin myynnin kanssa, sekä itse asiaa pohtien, mutta koska kiinnitykseen ei löytynyt helppoa ratkaisua jäi suihkuseinä hankkimatta.

Alakerran viiinikellarin oven hankinnan ja asennuksen liikkeelle tuuppaisemana saimme vihdoinkin selvitettyä suihkuseinän kiinnitykselle myös vaihtoehdon, ja saimme lopulta yli vuoden odotuksen jälkeen pistää suihkuseinän tilaukseen. Ahtaan tilan vuoksi hankimme Hietakarin Infiani 213 -mallin kaksisaranaisen suihkuseinän kirkkaalla lasilla ja mustilla karmeilla sekä vetimellä.

Muutama viikko sitten suihkuseinä viimein saapui ja pääsimme asentamaan sitä. Laatoituksen ohittaminen asennettaessa osoittautui odotettua helpommaksi. Asennus oli noin muutenkin suhteellisen helppo, vaikka lasiovien kanssa on aina oma jännityksensä niiden helpon rikkoutuvuuden vuoksi.

Olen lopputulokseen kuitenkin mitä tyytyvin! Jännitin mustien karmien sopivuutta valkoisia seiniä vasten, mutta onneksi aivan turhaan. Päinvastoin mustat karmit yhdessä mustan lattian ja muiden wc:n mustien yksityiskohtien kanssa tuntuivat loksahtavan täydellisesti yhteen. Vähän kutkuttaisi maalata myös alumiininen seinälamppu mattamustaksi..

Vuoden odottamisen jälkeen pystyimme myös hankkimaan käsipyyhkelle koukun, sillä pyyhkeellä ei enää ollut kastumisvaaraa. Viikon verran on pyyhe roikkunut uudella paikallaa, mutta vieläkään en ole täysin oppinut käyttämään sitä, vaan etsin pyyhettä vanhalta paikaltaan selän takaa. Pyyhekoukun valitsimme samasta Habo Poseidon -sarjasta, kun wc-paperirullatelineenkin.

Vielä harkitsen Hexagon -hyllyjen hankkimista (ja mahdollista maalausta). Hyllyistä saisi yhden suihkuun shampoopullotelineeksi, sekä kaksi kylppärin oven viereiselle seinälle, joka näkyy peilistä katsottaessa. Vähän vain epäilyttää miten metallinen hylly (vaikka onkin maalattu) kestää kosteassa tilassa. Voihan hyllyn toki kyllä maalata tarpeen tulleen uudelleenkin..

 

 

 

Ihan vielä ei voi kylppärin ovea sulkea remonttiasioilta. Vuosi sitten asennetut läpinäkyvät silikonit on kellastuneet niin pahasti, että silikonien vaihto valkoiseen odottelee työlistalla. Myös lattialaatoituksen musta silikoni menee vaihtoo, sillä urakoitsija ei jättänyt jälkeensä ihan toivomaamme laatua. Jos kuitenkin tyydyn alumiiniseen lappuun mattamustan sijaan, pitäisi hyllyjen laiton ja silikonien vaihdon jälkeen nämä neliöt olla tältä kierrokselta valmiit 🙂

Auringossa riippuen

Tänään vihdoin kaivoin järkkärin esiin sitten maaliskuun (..ups), sillä havahduin siihen, etten ole ikuistanut pihaa ja sen tämän vuotisia muutoksia tältä kesältä vielä ollenkaan. Muutenkin pitäisi pitää tuota kameraa enemmän käden ulottuvilla, sillä piirto ja terävyys on kyllä aivan eri luokkaa kuin parhaimmassakaan kännykkäkamerassa. Jälkimmäisen vika toki, että tuota järkälettä tulee harvemmin käytettyä – kännykkä kun on liian helposti saatavilla.

Jos olisin kuvaillut pihaa aiemmin olisin voinut näyttää teille kuvia ihanista valkoisista hortensioista. Pihaa nyt kaunistavat kesäbegoniat kun ovat jo kolmannet pihalle hankitut kesäkukat tänä kesänä. Ensimmäiset hortensiat kuivui ja rusehtui hallasta tai kovasta tuulesta. Seuraavat hortensiat taas sai heittää menemään liialliset kastelun vuoksi (kiitos, kesä 2015!).

Toisaalta on ilo, että olin pakoitettu kokeilemaan jotain ihan muuta kuin tuttua ja turvallista hortensiaa, sillä tuskin kovinkaan helposti olisin muuten tullut siirtyneeksi näihin begonioihin. Täytyy myöntää, että hortensiat ovat kauniita, mutta näissä pyöreäterälehtisissä ja herkissä kesäbegonioissa on sitä jotain ❤ Lyhyen yhteiselon jälkeen näyttää myös puoliaurinkoinen (ja tänä kesänä kovin kostea) terassi olevan ainakin näille ihan viihtyisä paikka.

Kukkien lisäksi vaihdoimme juuri viime viikolla terssin järjestystä, jotta saimme ruokaryhmän ja alkukesästä hankittujen riippukeinujen sopimaan paremmin yhteen.

Idea riippukeinuista omenapuusta roikkumassa oli naapurilta kopioitu. Yli vuoden pohdinnan jälkeen löysimme omaltakin pihalta keinuille sopivat paikat ja verkosta vieläpä sopivasti mustavalkoraidallisen mallin. Ja vaikka tuolit näyttävät todella idylliselle ja suloiselle, on niissä vieläkin parempi istua! Tuolien laatu on kyllä ollut todella huonoa, sillä yksi tuoleista repesi alle 50kg istujan painosta ensimmäisen viikon jälkeen. Saimme tilalle uuden, mutta samaa nyppyyntyvää ja haalistuvaa laatua on toistenkin tuolien kankaat. Ensi kesäksi pitänee surautella tuoleihin uudet päälliset.

Tällaisia tuoleja voin kuitenkin suositella muuten kaikille ja kesä 2015 jääkin ehdottomasti mieleen pitkistä ja valoisista päivistä (sekä illoista) onnellisesti omaan riippukeinuun käpertyneenä. Onneksi kesää on vielä jäljellä 🙂

Sneak peak kellariin

Kuukausien hiljaiselon jälkeen puhaltelen pölyjä taas täältäkin. Kevät meni hurjaa vahtia hujahtaen ohi ja vaikka olen itse ollut kiireinen, on remontti onneksi kuitenkin edennyt miehen toimesta.

Noin kuukausi sitten päätettiin ottaa juhannus deadlineksi kellarin etuosan valmistumiselle. Kiire yllättäen tuli taaskin ja viimeiset viikot ollaan tehty remonttia kellarissa jokaikinen likenevä tunti – töiden jälkeen, viikonloppuisin ja yömyöhään.

Ensin tarkoitus oli vain ylitasoittaa saumat, mutta kun vauhtiin päästiin ja homma luisti hyvin päätettiinkin ylitasoittaa kaikki pinnat. Vuosi sitten ylitasoituksesta ei tullut mitään ja palkattiinkin silloin ammattilainen tekemään työ. Liekö syy ollut rennomman aikataulun ja kiireettömämmän asenteen, sillä tällä kertaa ylitasoittaminen oli jopa mukavaa ja rentouttavaa.

Tällä kertaa käytettiin Weberin LR+ tasoitetta, josta pystyi tekemään niinkin ohutta, että sen pystyi levittämään telalla seiniin ja kattoon. Tasoitus on monine työvaiheineen, kerroksineen ja kuivumisineen hidasta, muttei niin työlästä kun aluksi ajateltiin. Nyt on kaikki pinnat tasoitettu ja hiottu, samoin kuin lattialta rälläköity viimeiset anturasta kurkistaneet kivet, kolot täytetty, anturat viimeistelty ja betonilattiakin hiottu. Portaikon alle ilmestyi varasto jo aiemmin, ja tekninen tila (komero) sai ovensa jo aikaa sitten.

Deadline häämöttää muutaman tunnin päässä, eikä ihan saatu kellarin etuosaa valmiiksi, mutta pölyvalmiiksi sentään. Pari tuntia sitten poistettiin portaista pressut, imuroitiin huone lattiasta kattoon ja teipattiin huone valmiiksi huomisaamun maalausta varten.

On aivan käsittämätöntä, miten siitä savikuopasta on muokkautunut pikkuhiljaa huone, ja vielä ihmeellisempää on se, että kohta meidän koti muuttuu kolmikerroksiseksi. Ollaan tottakai eletty kerran jos toisenkin läpi uuteen kotiin muuttaminen, mutta vielä koskaan ei olla koettu kodin laajentumista. Että yhtäkkiä eteinen ei olekaan eteinen, vaan porrastasanne kellariin mennessä. Että ihan kohta koti ylettyy laajemmalle ja kauemmas kuin vielä viikko aiemmin. Hämmentävää ja kutkuttavaa. Kummallisinta ja hienointa on melkein kuitenkin se, että kaikki näkyvä on omien käsien aikaansamaa (sähkötöitä lukuunottamatta). Kyllä se työ opettaa tekijäänsä.

On myös todella helpottavaa saada remontti tästä eteenpäin rajatttua ovien taakse, eikä avoimen portaikon päähän. Pieni breikki remonttipölystä ei ole pahitteeksi 🙂

Viinikellarin ovi on jo tilattu, mutta joudutaan odottelemaan sitä vielä muutama viikko. Takaseinälle on tarkoitus myös rakentaa hyllyköt, joiden taakse asennetaan ledinauhat, jotka heijastaa valon valkoisen takaseinän kautta pullojen läpi huoneeseen. Muut seinät ja katto maalataan harmaaksi. Tälle on suuret odotukset, saa nähdä vastaako lopputulos kuvitelmia.

Noin muuten lopputulos näyttää paremmalta kuin uskalsin unelmoida. Tila on avara, selkeälinjainen ja valoisa, vaikka ikkunapinta-alaa ei juuri olekaan. Yllättävän paljon tila muistuttaa tälläkin kertaa alkuperäisiä mallinnuksia, joskin ylempien kerrosten tapaan tuntuu avarammalta ja suuremmalta kuin kuvien perusteella odotettiin.

Näiden kuvien kera toivottelen kaikille siis ihanaa juhannusta ja palailen lähipäivinä valmiin tilan kuvien kanssa asiaan! Iiks ihanaa 😀

Mattoa mä metsästän

Talvi on yleensä kodin sisustamisen kulta-aikaa, sillä mitä enemmän kotona viettää aikaa, sitä enemmän siihen luonnollisesti haluaa panostaa. Meillä ei joulun jälkeen ole kuitenkaan tapahtunut tuolla saralla juurikaan mitään. Nyt ensimmäisten keväisen aurinkoisten ja lämpimien päivien myötä olen herännyt havahtumaan lähestyvästä kesästä, jolloin sisustus jää muutenkin taka-alalle. Nyt lie siis viimeiset hetket sisustaa, jos haluaa asioiden etenevän vielä ennen ensi joulua. Agendalla onkin suunnitella vihdoin taulut loppuun ja peittää varsinkin keskikerroksesta liiallisen valkoista seinäpinta-alaa, mutta yhtä paljon lattiamme huutavat pehmeyttä osakseen.

Lokakuussa hankkimaani olohuoneen musta-valkoiseen Stockholm-mattoon olemme olleet todella tyytyväisiä. Tuo oli helppo valinta ja on käytössä osoittautunut juuri oikeaksi. Poikien huoneeseen olemme kuitenkin etsineet mattoa läpi talven ilman onnistumisen kokemusta. Huone nimittäin kaipaa ehdottomasti pehmeyttä osakseen – niin visuaalisesti kuin toiminnallisesti. Lapset viettävät kuitenkin 80% ajastaan lattiapinnalla.

Ostimme jo kertaalleen Ikeasta ruskean lehmäntaljan, jota olimme ajatelleet itseasiassa olohuoneeseen, jotta musta-valkoinen Stockholm-maton olisi voinut viedä poikien huoneeseen. Ruskea lehmäntalja ei kuitenkaan sopinut sävyiltään ja olemukseltaan sittenkään meidän olohuoneeseen, eikä kyllä poikienkaan huoneeseen.

Tätä hain takaa, mutta Ikean lehmäntaljojen värivaihtoehdoilla lopputulos oli aivan liian ruskea, raskas ja tasapaksu:

(Kuva: Danielle Witte)

Koitimme onneamme vielä Ikean Ådum-matolla, mutta huomasimme, ettei matto saa olla yhtään luonnonvalkoiseen/kellertävään taittava, ilman että lattia näyttää keltaiselta.

(Kuva: Ikea)

Harmi, etten tajunnut kuvata näitä epäonnistuneita mattokokeiluja. Niistä oli kuitenkin apua maton speksaukseen, koska nyt tiedämme varmuudella, että maton pitää olla joko puhtaan valkoinen tai sitten selkeästi harmaa. Pojat ovat esittäneet myös omat reunaehtonsa mattometsästykselleni: matolla pitää nimittäin voida ajaa pikkuautoilla hyvin. Tietenkin! Tuo vaatimus on ehdoton ja rajaa oikeastaan kaikki paksut nukkamatot pois.

Tällä hetkellä pohdinkin siis seuraavien vaihtoehtojen välillä:

Elloksen Uni-puuvillamatto koossa 200 x 290cm. Värivaihtoehtoina olisi harmaa tai harmaameleerattu – mitä luultavimmin kuitenkin jälkimmäinen:

Toinen vaihtoehto olisi Elloksen musta-valkoinen hanhensilmäkuvioinen Ekeby-villamatto, myös koossa 200 x 290cm:

Ja kolmantena vaihtoehtona olisi Askon Kioto-matto:

(Kuvat: Uudessa Valossa)

Kävimme katsastamassa Askon maton, ja vaikkei sitä kokonaan torpattu, oli se makuuni ehkä hieman liian skarppi ja särmä. Tällä hetkellä kun eniten ehkä kaipaisin jotain vähän räsyisempää, kuten tässä kuvassa:

(Kuva: Pinterest)

Jotta sopivan maton löytäminen ei olisi liian helppoa tuottaa lisää päänvaivaa vielä se, että maton pitää olla todella kookas – mielellään jopa 200 x 300 cm. Muutamia varteenotettavia vaihtoehtoja on pitänyt hylätä juuri tuon koko-ongelman vuoksi. Mitään kovin kallistakaan mattoa emme halua ostaa, sillä lasten ja koiran kulutuksessa matto tulee takuuvarmasti kärsimään.

Mattometsästys siis jatkuu. Uskaltaisikohan tilata jomman kuman Elloksen maton näkemättä sitä? Vaihtoehdot kun tuntuu käyvän pikkuhiljaa vähiin..

Kotona Aurajoen rannalla

2010-2014 Turku, Aurajoen ranta

Palasimme siis Barcelonasta Suomeen ja päämärämme oli kristallin kirkkaasti Helsinki. Etsimme ja löysimme Helsingistä asunnon. Pienen lapsen kanssa eläminen ilman tukiverkkoa ei ole aina kaikkein helpointa, joten isovanhempien, omien sisarusten ja lapsen serkkujen läheisyyteen päästyämme löysimme itsemme katsomasta vuosien jälkeen asuntoja myös vanhasta kotikaupungista. Päivää ennen Helsingin asunnon vuokrasopimuksen allekirjoittamista päätimmekin tehdä täyskäännöksen ja jäädä Turkuun.

Sopivan asunnon löytäminen ei taaskaan ollut helppoa. Meillä oli taas kiire löytää oma tila ja paikka, eikä Turun muovimatollisten asuntojen viidakosta ollut helppoa löytää Bornen loft-asuntoa korvaavaa vastinetta.

Lopulta löysimme uuden kodin Aurajoen rannalta, jossa vietimme tähän astisen yhteisen elämämme pisimmän ajan samassa osoitteessa, ja jossa myös perheemme kasvoi yhdellä uudella jäsenelllä.

Asunto oli siis 75m2 saunallinen kolmio. Vaikka materiaaleiltaan kyseessä oli hyvin tyypillinen vuokra-asunto, oli tuossa kodissa aivan parasta mahtava pohja, suuri parveke, näkymät joelle ja upea valo! Plussaa toi myös talon alla ollut lämmin autohalli, johon pääsi kätevästi suoraan hissillä. Tuosta oli kaikkein vaikein luopua tähän nykyiseen kotiin muuttaessamme (joskin olen selvinnyt tämän talven yllättävän hyvin ja vieläpä ilman tolppapaikkaa).

Kuten muutkin kotimme, tämäkin oli suhteellisen pieni, mutta sitäkin avarampi, valoisampi ja täynnä elämää. Kaipasimme kuitenkin omaan kotiin, halusimme lapsille oman pihan ja kodin josta ei tulisi tarvetta muuttaa hetkeen pois. Jatko-osa tuohon tarinaan onkin jo teidän tiedossanne 🙂

Nuestra casa en Barcelona

2009-2010 Barcelona, Borne

Kuten jo viime postauksessa vihjasin, ponkaisimme Helsingistä vuonna 2009 toistamiseen kohti Barcelonaa. Asunnon löytäminen oli (kuten tiukalla aikataululla ja speksauksella suurkaupungeissa yleensäkin) todella haastavaa. Halusimme ehdottomasti asumaan Barceloneta-Borne akselille, sillä siellä olimme asuneet ennenkin ja koimme tuon kaupunginosan kodiksemme, mutta koska elimme ensimmäiset viikot ystäviemme luona, aloimme olla valmiita jo ottamaan vastaan minkä tahansa kompromissinkin. Aivan viime tipassa löysimme epämääräisen ilmoituksen asunnosta, josta ei ollut kuvan kuvaa, ei juuri tietojakaan ja jonka esittelynkin sopiminen tuntui olevan todella vaikeaa. Hinta oli sopiva, talo todella uusi ja sijainti täydellinen, joten kärsivällisesti yritimme saada näytön kämppään. Kärsivällisyys palkittiin, sillä löysimme aivan todellisen helmen, johon rakastuimme ensi silmäyksellä.

Bienvenida a nuestra casa en Barcelona!

Kyseessä oli siis 43m2 loft-tyylinen asunto, joka oli periaatteessa yhtä suurta tilaa, mutta josta pystyi isolla liukuovella jakamaan yhden ”huoneen” makuuhuoneeksi. Olohuoneen oikealla sivulla oli keittiö, jonka niin ikään pystyi peittämään tuolla samaisella liukuovella piiloon.

Barcelonassa on paljon vanhaa asuntokantaa, joten vain harvoissa taloissa on hissi, ja vaikka sellainen olisikin, vain osa on niin tilavia että niihin mahtuu rattaat. Lastenrattaiden kantaminen ahtaita rappuja ylös ei meitä oikein houkutellut, joten tässä talossa olimme oikeastaan vakuuttuneita asunnosta jo kun astuimme avaraan aulaan ja tilavaan hissiin. Lopullinen hullaantuminen tapahtui kuitenkin vasta, kun näimme asunnon valtavat lattiasta kattoon olevat ikkunat. Talon katolla oleva kattoterassi oli myös meidän asukkaiden käytössä.

Usein Barcelonan vuokrahuoneistot ovat kalustettuja – joskin huonolla maulla. Kalustetut asunnot ovat myös kalliimpia, mutta niin on kaikkien huonekalujen uutena ostaminenkin. Periaatteessa siis etsimme kalustettua, vaikka kaikki näkemämme kalustetut asunnot olivat aivan hirveällä maulla (ja väreillä) kyllästettyjä.

Tämä asunto vuokrattiinkin meille kalustamattomana, joskin meille oli lottovoitto, että asunnosta löytyi edellisten asukkaiden jättämänä kaksi sohvaa, ruokapöytä, tuolit ja sänky. Ostimme sohviin vain uudet päälliset, muutamia kukkia ja asunnosta tuli juuri meidän näköinen. Eurolavallisen toimme myös pienempää sisustustavaraa (mm. pinnasänky, Trip Trap -tuoli ja työpöytä) mukanamme Suomesta, joten kaikkea ei sentään olisi muutenkaan tarvinnut hankkia uutena.

Kuten kuvistakin näkyy, tuossa asunnossa oli parasta avaruus ja valo. Vaikka asunto oli suht pieni, se oli meidän pienen perheen tarpeisiin aivan täydellinen.

Olen edelleen aivan mykistynyt asunnon valosta ja raikkaudesta. Todella merkityksellisen asunnosta teki myös sen löytämisen vaikeus. Usein uusiin koteihin kestää sopeutua ja asettua. Oltuamme viikkoja muiden nurkissa pienen vauvan kanssa ilman omaa tilaa ja aikaa, tuntui tuo asunto kodilta ensimmäisestä päivästä lähtien.

Kotona Punavuoressa

Monissa blogeissa (mm. Valkoinen Harmaja) on ollut viime aikoina aiempien kotien esittelyjä. Koska olen itsekin ikiuistanut aikoinaan viimeisimmät kotimme kuvin, innostuin ideasta tosissani.

Ihan ensimmäisestä omasta kodistani, jossa asuin 2000-2003, sekä ensimmäisistä yhteisistä opiskeluaikaisista asuinnoistamme Lahdesta ja ensimmäisestä kodistamme Barcelonasta vuosilta 2003-2007 ei ole juuri tähän käyttöön sopivia kuvia, eikä niitä myöskään ole sisustettu yhtä suurella sydämellä, kuin myöhempiä koteja. Vuodesta 2007 eteenpäin olen kuitenkin kuvannut kaikki kotimme huolella, joten valmiin kuvamateriaalinkin vuoksi tähän hommaan oli helppo ryhtyä.

---

Punavuori 2007-2009

Vuosina 2007-2009 asuimme Helsingin Punavuoressa. Vaikka olenkin aina tykännyt sisustaa, oli tuo koti ensimmäinen, joka alkoi näyttää ja tuntua oikealta kodilta. Tuossa kodissa syntyi myös meidän esikoinen, joten vauvan tuloa edeltänyt pesänrakennusvietti jätti myös kotiin selvät jäljet (ja erityiset muistonsa).

Kyseessä olis siis 45m2 kaksio aivan Punavuoren sydämessä vanhassa 1960-luvun kerrostalossa. Vaikka koti oli todella pieni ja säilytystilaa oli niukasti, on se ehdottomasti  yksi tärkeimmistä kodeistamme. Nuo muutamat vuodet Helsingissä olivat rakasta ja ihanaa aikaa, joista jäi elämään useita vielä tänäkin päivänä tärkeitä ystävyyssuhteita.

Pesänrakennusvietti näkyi mm. ”uutena” valkoisena sohvakalustona, kun viimeisillä raskausviikoilla verhoilin kaksi Mario Bellinin B&B:lle suunnittelemaa vanhaa nojatuolia ja vanhan valko-siniraidallisen kahden istuttavan sohvamme. Oli muuten aika haastava homma konttailla lattioilla isoja kankaita leikaten sen valtavan masun kanssa…

Olohuoneen toisella seinällä oli kolmen kuvan kollaasi Barcelonetan metrotunnelista. Olin opiskelijavaihdossa Barcelonassa 2005-2006, jolloin asuimme Barcelonetassa rannan tuntumassa. Nuo kolme kuvaa ovat olleet useamman kotimme seinillä – olisikin ihana saada ne jälleen esille tässä uusimmassakin kodissa.

On muuten yllättävää huomata, miten vähän tuon aikaisia sisustuselementtejä on enää matkassa mukana. Noita on mm. ylemmän kuvan puinen peili ja alemman kuvan keittiön tuolit. Sohvaryhmäkin on vielä tallessa, joskaan ei enää omassa käytössä, mutta muuten aika moni tavara on joko siirtynyt säilöön tai uusille omistajille.

Keittiön erikoisuutena oli oikealla seinällä pilkistävä vihreällä liitutaalimaalilla maalttu seinä. Seinä oli tuollianen jo asuntoon mutettaessa, mutta se oli ehdottomasti sellainen yksityiskohta, joka kuvaa tuon kodin luonnetta hyvin.

Vauvalle teimme oman nurkkauksen olohuoneeseen, joskaan en ole varma nukkuiko poika siellä yhtäkään kertaa. ”Vauvanurkasta” tulikin myöhemmin työpisteen paikka, kun pinnasänky siirtyi käytännöllisistä syistä meidän makkariin.

Ihania muistoja kyllä herättää nämä kuvat ja ajat. Näitä Helsingin vuosia seurasikin muutto Barcelonaan 9kk vanhan poikasemme kanssa. Seuraavan kotimme kuvakooste tuleekin siis välimeren rannalta 🙂

Valoa!

Pitkästä pitkästä aikaa koti tulvii valossa. Aurinko paistaa vielä niin matalalta, että se paistoi kohtisuorasti kattoikkunoista sisään. Ihana valo! Huomenna saa riisua kodin joulukoristeista (joita en ole täällä ehtinyt juuri edes esitellä). Ehkä hieman liian aikaista, mutta lisääntyvä valo saa kyllä ainakin minun mielen kääntymään jo kevättä kohti.